Rekrytointi Nepalista, Intiasta ja Filippiineiltä Suomeen: mitä lähtömaa vaatii työnantajalta

Maahanmuuttoviraston ohjeen (migri.fi/en/working-in-finland, 2026) mukaan Suomen puolella lupaketju on sama riippumatta lähtömaasta, ja työnantaja vastaa työsuhteen ehtojen ilmoittamisesta. Ero syntyy lähtömaassa: Filippiinit vaatii työnantajan akkreditoinnin ja Nepal lisensoidun rekrytointiyrityksen ennen kuin työntekijä saa lähteä.

Suomen puoli on vakio, lähtömaan puoli ei ole

Työnantajan kannattaa käsitellä rekrytointia kahtena rinnakkaisena prosessina, jotka päättyvät samaan lentoon. Ensimmäinen on Suomen lupaketju, jossa Maahanmuuttovirasto (migri.fi/en/working-in-finland, 2026) ratkaisee oleskeluluvan ja työnantaja toimittaa työsuhteen ehdot omassa vaiheessaan. Se etenee samalla tavalla riippumatta siitä, onko hakija Kathmandusta, Chennaista vai Manilasta. Ketjun vaiheet ja maksurakenne on käyty läpi tekstissä Suomen lupaprosessin kello ja hinta.

Toinen prosessi on lähtömaan oma lähtölupamenettely, eikä sillä ole mitään tekemistä Suomen viranomaisten kanssa. Se voi silti pysäyttää työntekijän lentokentällä, vaikka suomalainen oleskelulupa olisi myönnetty ja voimassa. Juuri tämä yhdistelmä tuottaa useimmat myöhästymiset: suomalainen työnantaja seuraa vain Maahanmuuttoviraston tilaa ja olettaa, että lupapäätös tarkoittaa lähtövalmiutta.

Palkkataso on kuitenkin yhteinen molemmille. Maahanmuuttovirasto (migri.fi/en/income-requirement, 2026) asettaa toimeentuloedellytyksen 1 030 ja 1 210 euron välille kuukaudessa netto asuinkunnan mukaan, ja se koskee kaikkia lähtömaita samalla tavalla. Lähtömaan viranomaiset puolestaan vertaavat työsopimuksen palkkaa omiin vähimmäisehtoihinsa, joten sama sopimus joutuu läpäisemään kaksi erillistä tarkastusta.

Mitä kukin lähtömaa vaatii

Filippiineillä Department of Migrant Workers (dmw.gov.ph) edellyttää työnantajan akkreditointia ja työsopimuksen vahvistamista ennen työntekijän lähtöä. Akkreditointi kohdistuu työnantajaan, ei työntekijään, ja se on tehtävä kertaalleen ennen kuin yksikään filippiiniläinen työntekijä voi lähteä. Työnantaja, joka aloittaa akkreditoinnin vasta suomalaisen lupapäätöksen jälkeen, lisää aikatauluunsa vaiheen, jonka olisi voinut hoitaa rinnakkain.

Nepalissa Department of Foreign Employment (dofe.gov.np) myöntää työlupaleiman vasta sellaiselle vaatimukselle, joka on jätetty lisensoidun rekrytointiyrityksen kautta. Suomalainen työnantaja ei siis voi asioida viranomaisen kanssa suoraan, vaan lisenssin haltija on pakollinen osapuoli. Lisenssin voimassaolo kannattaa tarkistaa itse, ja menettely on kuvattu tekstissä lisensoidun nepalilaisen rekrytoijan tarkistaminen.

Intiassa vastaavaa akkreditointia ei sovelleta samalla tavalla kaikkiin tehtäviin, joten intialaisessa rekrytoinnissa aikataulun määrää käytännössä Suomen puoli, kun taas asiakirjojen laillistaminen ja tutkintotodistusten käännökset ovat se vaihe, joka tuottaa viiveitä.

Aikataulun kannalta ero on merkittävä. Maahanmuuttovirasto (migri.fi/en/working-in-finland, 2026) tavoittelee pikaväylällä päätöstä kahdessa viikossa, mutta Filippiinien akkreditointi ja Nepalin lisensoidun yrityksen kautta kulkeva vaatimus eivät nopeudu tämän tavoitteen mukana. Jos ne käynnistetään vasta suomalaisen päätöksen jälkeen, nopea lupapäätös ei lyhennä aloituspäivää lainkaan.

Työnantajan on hyvä tietää myös, kuka lähtömaassa vastaa mistäkin. Filippiineillä akkreditoinnin hakee paikallinen lisensoitu rekrytointiyritys työnantajan valtakirjalla, ja se toimittaa työsopimuksen vahvistettavaksi. Nepalissa sama rooli on lisenssin haltijalla, joka jättää vaatimuksen viranomaiselle. Suomalainen työnantaja toimittaa molempiin yhtiöasiakirjansa, työsopimuspohjan ja tiedot työpaikasta, ja nämä kannattaa pitää valmiina yhtenä pakettina.

Nollakustannusperiaate on työnantajan budjettikysymys

Nepalin ja Filippiinien nollakustannuspolitiikat siirtävät rekrytointimaksut työnantajalle. Käytännössä se tarkoittaa, että työntekijältä ei saa periä maksuja rekrytoinnista, ja kustannukset, jotka muissa malleissa jäisivät työntekijän kannettavaksi, ovat työnantajan menoja. Näihin kuuluvat tyypillisesti rekrytointiyrityksen palkkio, lääkärintarkastus, lähtömaan viranomaismaksut ja lentolippu.

Suomen oma lupamaksu kannattaa asettaa tämän listan viereen. Maahanmuuttoviraston 1.1.2026 voimaan tulleen hinnaston mukaan työntekijän ensimmäinen oleskelulupa maksaa 750 euroa sähköisesti ja 950 euroa paperilla. Rekrytointiyrityksen palkkio, lääkärintarkastus, lähtömaan viranomaismaksut ja lentolippu ovat kukin samaa suuruusluokkaa tai suurempia, eikä niitä ole toisin kuin lupamaksua julkaistu missään hinnastossa. Työnantaja, joka laskee vain 750 euroa, on hinnoitellut listan pienimmän rivin.

Nämä erät kannattaa budjetoida ennen luvan hakemista eikä sen jälkeen, koska ne erääntyvät osin jo ennen kuin Suomen lupapäätös on olemassa. Työnantaja, joka laskee vain suomalaisen lupamaksun, huomaa vajeen siinä vaiheessa, kun lähtömaan lasku saapuu ja päätöstä ei vielä ole. Periaatteen tausta ja sen vaikutus rekrytointiketjuun on käyty läpi tekstissä eettinen rekrytointi ja nollakustannusperiaate Nepalissa.

Nollakustannusperiaate on myös tarkastettava asia eikä pelkkä lupaus. Jos työntekijä on maksanut välittäjälle lähtömaassa, vastuu palautuu työnantajaan riippumatta siitä, kuka maksun otti vastaan. Tämän vuoksi työsopimukseen ja rekrytointisopimukseen kannattaa kirjata selvästi, mitkä erät työnantaja maksaa ja mitä työntekijältä ei peritä missään vaiheessa.

Käytännön johtopäätös on yksinkertainen. Aloita lähtömaan vaatimuksista samana päivänä kuin Suomen hakemuksesta, äläkä peräkkäin, ja pidä kustannuslista näkyvissä koko ajan.