Ilmainen viisumi, ilmainen lippu: mitä Nepalin politiikka merkitsee EU:n työnantajille

Nepalissa on politiikka, joka velvoittaa ulkomaisen työnantajan maksamaan työntekijän maahantuloviisumin ja lentolipun. Sen nimi on Free Visa, Free Ticket, se on ollut voimassa vuodesta 2015, ja eurooppalaisen hankinnasta vastaavan ensimmäinen vaisto sitä lukiessa on olettaa, että se ohjaa Nepalista EU:hun kulkevaa väylää. Ei ohjaa. Politiikka kattaa täsmälleen seitsemän kohdetta, jotka kaikki ovat Persianlahdella tai Malesiassa, ja Euroopan unioni jää kokonaan sen soveltamisalan ulkopuolelle. Syy, jonka vuoksi EU:n työnantajan on silti ymmärrettävä se, on kaksitahoinen. Ensinnäkin se on nepalilaisen lainsäädännön selkein kannanotto siihen, kuka maan mielestä maksaa työntekijän siirtämisen, ja tuo logiikka kantaa jokaiseen väylään EU mukaan lukien. Toiseksi yleisin budjetointivirhe EU-sijoituksessa on olettaa joko, että tämä politiikka tekee lipusta jonkun muun ongelman, tai että työntekijä yksinkertaisesti nielaisee ne jäännöskulut, jotka politiikka jättää jälkeensä. Molemmat oletukset maksavat rahaa väärällä hetkellä. Kumpikin niistä on myös helppo välttää, jos rivit käydään läpi ennen ensimmäisen ryhmän valintaa eikä vasta lähtöviikolla.

Mitä politiikka oikeasti sanoo ja mitkä seitsemän kohdetta se sitoo

Työ- ja työllisyysministeriö, josta myöhemmin tuli työ-, työllisyys- ja sosiaaliturvaministeriö (MoLESS), julkisti Free Visa, Free Ticket -politiikan 9. kesäkuuta 2015 ja pani sen täytäntöön 6. heinäkuuta 2015. Mekanismi on yksinkertainen. Kun työntekijä suuntaa katettuun kohteeseen, ulkomaisen työnantajan on kannettava maahantuloviisumin ja meno-paluulipun kustannus, ja nepalilainen rekrytointiyritys saa periä työntekijältä palvelumaksun, joka on enintään 10 000 NPR, ja vain siinä tapauksessa, että työnantaja kieltäytyy maksamasta sitä. Tuo 10 000 NPR:n katto korvasi vuotta 2015 edeltäneet katot, jotka olivat 70 000 NPR Persianlahdelle ja 80 000 NPR Malesiaan, joten otsikkomuutos oli noin seitsenkertainen pudotus siinä, mitä agentuuri saattoi laillisesti periä työntekijältä.

Ne seitsemän kohdetta ovat Bahrain, Kuwait, Oman, Qatar, Saudi-Arabia, Arabiemiirikunnat ja Malesia. Nuo seitsemän ottavat vastaan noin 95 ja 97 prosentin välillä nepalilaisista siirtotyöntekijöistä, kun Intia jätetään sivuun, ja juuri siksi politiikka näyttää paperilla kattavan lähes kaikki. Se ei kata sitä väylää, jolla on merkitystä eurooppalaiselle ostajalle. Vuoden 2015 määräyksessä ei nimetä yhtäkään eurooppalaista kohdetta, ja Centre for the Study of Labour and Mobility (CESLAM) toteaa nimenomaisesti, ettei Kroatiaa, Romaniaa eikä muuta EU:ta koskaan kirjoitettu siihen.

Tämä on se yksittäinen tärkein asia, joka EU:n työnantajan on sisäistettävä. Lakisääteinen velvollisuus maksaa viisumi ja lippu ei kiinnity automaattisesti Nepalista EU:hun suuntautuvaan sijoitukseen. Väite, johon saatat törmätä ja jonka mukaan Free Visa, Free Ticket aktivoitiin uudelleen vuonna 2024 ja se vetää nyt Kroatian soveltamisalaan, ei vastaa määräystä eikä MoLESS:n asiakirjoja. Politiikka pysyi koko ajan seitsemän maan Persianlahden ja Malesian välineenä, ja sitä ollaan nyt purkamassa eikä laajentamassa. Tämän vuoksi siihen vetoaminen eurooppalaisessa sopimuksessa on riski myös maineen kannalta, ei pelkästään juridisesti.

Miten politiikka koodaa Employer Pays -periaatteen

Kun kohdelista riisutaan pois, Free Visa, Free Ticket ilmaisee periaatteen, jonka mukaan työntekijän siirtämisen kustannus kuuluu kirjanpidon työnantajan puolelle eikä työntekijän puolelle. Tuolla periaatteella on kansainvälisessä rekrytoinnissa nimi, Employer Pays -periaate, ja se on paljon nepalilaista politiikkaa vanhempi. Sen puhtain muotoilu on Dhakan periaatteiden ensimmäinen periaate ihmisarvoisesta muuttoliikkeestä, ja ne julkaisi Institute for Human Rights and Business (IHRB) 18. joulukuuta 2012, ja siinä todetaan suoraan, ettei siirtotyöntekijöiltä peritä palkkioita.

Nepal oli jo kirjoittanut saman logiikan kovaan lakiin. Foreign Employment Act, 2064 (2007) kieltää työntekijän maksamat rekrytointipalkkiot, ja ILO:n rekrytointikustannuksia koskeva Global Study pisteyttää Nepalin tiukimpaan päähän, siis palkkioita ei sallita. Free Visa, Free Ticket on tuon kiellon toiminnallinen ilmaus niiden seitsemän katetun kohteen osalta, ja se nimeää viisumin ja lipun erikseen ja kattaa jäljelle jäävän palvelumaksun 10 000 NPR:ään. Historiallinen juuri ulottuu vielä kauemmas, vuoden 2007 Nepalin ja Qatarin väliseen yhteisymmärryspöytäkirjaan, jossa määrättiin, että työnantaja kantaa kaikki muuton kustannukset. Ajatus ei siis ole uusi eikä eurooppalainen keksintö, vaan se on kirjattu Nepalin omiin sopimuksiin jo lähes kahden vuosikymmenen ajan.

EU:n työnantajalle käytännön luenta on tämä. Työnantaja maksaa -velvoite Nepalista EU:hun suuntautuvassa sijoituksessa ei seuraa Free Visa, Free Ticket -politiikasta, koska EU on sen ulkopuolella. Se seuraa niistä kansainvälisistä standardeista, jotka ohjaavat reilua rekrytointia, siis ILO:n syyskuussa 2016 hyväksytyistä reilun rekrytoinnin yleisistä periaatteista ja toimintaohjeista, marraskuussa 2018 hyväksytystä rekrytointipalkkioiden ja niihin liittyvien kulujen määritelmästä sekä IOM:n International Recruitment Integrity Systemistä (IRIS). Werklist soveltaa tuota mallia jokaiseen pyörittämäänsä väylään, EU mukaan lukien, riippumatta siitä, kuuluuko kohde Nepalin lakisääteiseen järjestelyyn. Rekrytointipalkkio asetetaan työnantajan puolelle, jossa IRIS-standardiin sovitetut vaatimukset sen edellyttävät, eikä työntekijä maksa mitään asiakirjoista, laillistamisesta, viisumista, matkasta, terveystarkastuksesta tai perehdytyksestä. Koko työkalupakki, jonka tarkastusaineisto tarvitsee, on esitetty tekstissä eettinen rekrytointi Nepalista ja nollakustannusmalli.

Miksi tämä on vastuullisuusetu eikä kustannusyllätys

Ostaja, joka lukee vain politiikan tiivistelmän, päätyy yleensä toiseen kahdesta väärästä paikasta. Joko politiikka saa EU:n työnantajan ajattelemaan, että viisumi ja lippu ovat lain nojalla jonkun muun ongelma, mikä on väärin, koska EU on soveltamisalan ulkopuolella, tai se saa työnantajan ajattelemaan, että työntekijä nielaisee sen, mitä politiikka ei nimeä, mikä on niin ikään väärin reilun rekrytoinnin mallissa. Oikea kehys on näiden välissä, ja se on pikemminkin kaupallinen etu kuin kustannusshokki.

Etu on siinä, että työnantaja maksaa -väylä tuottaa puhtaan vaatimustenmukaisuuden aineiston. Ne kululuokat, jotka ILO luettelee, siis terveystarkastus, vakuutus ja siirtotyöntekijöiden hyvinvointirahasto, ammattikokeet, koulutus ja perehdytys, varusteet, matka ja majoitus sekä sopimusten, henkilöasiakirjojen, viisumien ja lupien hallinnollinen kuorma, ovat täsmälleen ne rivit, joista kohdemaan vastuullisuus- tai tarkastustiimi kysyy. Kun nuo kulut on dokumentoitu työnantajan laskulle eikä haudattu työntekijän velkaan, aineisto menee läpi. Kun ne on työnnetty työntekijälle, väylä kaatuu. Tutkimus, jossa oli 2 244 työntekijää, havaitsi nepalilaisten siirtotyöntekijöiden maksavan keskimäärin noin 100 000 NPR eli noin kymmenkertaisesti lailliseen kattoon nähden, ja Nepalin oman tilastoviraston paluumuuton ja rekrytointikustannusten tutkimus, joka valmistui marraskuussa 2023 ILO:n tuella, havaitsi keskimääräisten kulujen ylittävän 100 000 NPR ja alle 2 prosentin työntekijöistä maksavan nolla. Nuo ovat ne luvut, joita työntekijä maksaa -väylä tuottaa, ja ne ovat ne luvut, jotka tarkastaja nostaa esiin.

Vastakohta kertoo ostajalle jotakin. Väylä, joka on hinnoiteltu lähelle politiikan nimellistä 10 000 NPR:n kattoa tai lähelle alkuperäistä lanseeraustavoitetta, joka oli noin 75 USD työntekijän kokonaiskuluna, on väylä, jossa todelliset kulut ovat menneet jonnekin. Persianlahdella ne menivät työntekijälle, joka maksoi käytännössä 1 500 ja 2 200 USD:n välillä, kun Nepalin bruttokansantuote asukasta kohti oli 1 324 USD vuoden 2023 lopussa. EU:n työnantaja, joka haluaa päinvastaisen eli väylän, jossa kulut ovat näkyvissä ja sen omassa kirjanpidossa, ostaa vastuullisuusedun tarkoituksella. Se maksaa etukäteen enemmän ja jälkikäteen vähemmän, koska korjaava työ ja maineriski jäävät kokonaan pois.

Tapa epäonnistua: lipun ja hyvinvointimaksun alibudjetointi

Tässä kohtaa ensikertalainen EU-ostaja menettää rahaa, ja tapa on täsmällinen. Sijoituksen budjetti rakennetaan viisumin ja bruttopalkan ympärille, siis kahden suurimman ja ilmeisimmän luvun ympärille, ja kaksi pienempää erää käsitellään pyöristysvirheenä. Ne eivät ole sitä. Ne ovat ratkaisevia eriä, ja ne nousevat pintaan pahimmalla mahdollisella hetkellä, lähtöviikolla.

Ensimmäinen on lentolippu. Persianlahden sijoituksessa politiikka pakottaa työnantajan kantamaan sen, joten ostaja, joka kopioi Persianlahden kustannusmallin EU-kauppaan, olettaa samaa ja jättää lipun pois EU-budjetista. EU-väylällä mikään laki ei kanna sitä, joten ellei työnantaja ole nimenomaisesti sitoutunut kantamaan sitä, rivi yksinkertaisesti puuttuu. Yhdensuuntainen lento Kathmandusta eurooppalaiseen solmukohtaan, reititettynä ja ajoitettuna kiinteää lentopäivää vasten, ei ole mitätön erä, ja aukon huomaaminen kolme päivää ennen lähtöä pakottaa kiireeseen, joka viivästyttää koko ryhmää. Lippurivi kannattaa siksi kirjata sopimukseen nimenomaisesti, vaikka se tuntuisi itsestään selvältä.

Toinen on Foreign Employment Welfare Fundin maksu, joka suoritetaan ennen työluvan myöntämistä. Tämä ei ole luku, josta työnantaja voi neuvotella tai jonka voisi ohittaa, sillä työlupaa ei myönnetä ilman sitä. Maksu on myös suoritettava oikeassa portaassa, koska väärä porras palauttaa hakemuksen samalla tavalla kuin maksamatta jättäminen. Maksua tarkistettiin 31. heinäkuuta 2024 tasamaksusta 1 000 NPR porrastetuksi niin, että se on 1 500 NPR enintään kolmen vuoden sopimuksissa ja 2 500 NPR yli kolmen vuoden sopimuksissa. EU-sopimukset kestävät tyypillisesti yli kolme vuotta ja osuvat siis korkeampaan portaaseen. Sen rinnalla on pakollinen ulkomaisen työn määräaikaisen henkivakuutuksen maksu, joka on noin 3 500 ja 5 500 NPR:n välillä työntekijän iästä riippuen, sekä sosiaaliturvarahaston maksu. Yksikään näistä ei ole yksinään suuri. Yhdessä ne ovat ero sen välillä, myönnetäänkö lupa aikataulussa vai jääkö hakemus seisomaan Department of Foreign Employmentin (DOFE) toimistoon Maharajgunjiin sillä aikaa, kun maksua jahdataan.

Konkreettinen seuraus on ajoituksen pettäminen, ja se maksaa enemmän kuin ylitys itse. Jos hyvinvointirahaston maksu ja vakuutusmaksu ovat budjetoimatta ja maksamatta, työlupaa ei myönnetä, työntekijä ei läpäise lähtömuodollisuuksia Tribhuvanin kansainvälisellä lentoasemalla (TIA), ja viikkoja aiemmin varattu lentopäivä menetetään. Ryhmän lentojen uudelleenvaraaminen ja DOFE-hakemuksen uudelleenjärjestäminen sen perässä maksaa päiviä, joita projektisuunnitelmassa ei ollut. Pinon kaksi halvinta erää määräävät siis sen kalleimman erän, siis palkkaa tuottavan aloituspäivän. Tämä on syy siihen, että pienimmät rivit kannattaa tarkistaa ensimmäisenä eikä viimeisenä. Sen osalta, miten kukin näistä riveistä laskutetaan ja mihin se asettuu, katso teksti nepalilaisten työntekijöiden palkkaamisen kustannus EU:ssa sekä erittely tekstissä hyvinvointirahasto ja vakuutus.

Mihin politiikka on menossa ja miksi se ei muuta EU-hakemustasi

Seitsemän maan järjestelyä ollaan nyt purkamassa. Ministeri Rajendra Singh Bhandari ilmoitti 3. helmikuuta 2026 Free Visa, Free Ticket -politiikan lakkauttamisesta kuukauden kuluessa ja kuvasi tällaisia järjestelyjä nuorten huijaamisena, ja MoLESS:n oli määrä tarjota terveystarkastukset, perehdytys ja luvat suoraan sen sijaan. Huhtikuuhun 2026 mennessä hallitus oli vaihtunut, ja työministeri Dipak Kumar Sah vahvisti 10 000 NPR:n palvelumaksukaton videoviestissä 5. huhtikuuta 2026, ja DOFE oli lähettänyt selvityspyynnöt 17. maaliskuuta 2026, ja valituslinjat olivat auki Hello Sarkarissa numerossa 1111 ja ulkomaisen työn puhelinkeskuksessa numerossa 1141. Kyse on kahdesta eri ministeristä hallituksen vaihdoksen yli eikä ristiriidasta, ja kehityksen suunta on Persianlahden väylän työntekijäkulujen uudelleenjärjestely. Lopputulos on vielä auki, joten Persianlahden väylää pyörittävän kannattaa seurata asiaa kuukausitasolla.

EU:n työnantajalle mikään tästä ei muuta hakemusta. Se järjestely, jota puretaan, ei koskaan kattanut EU:ta, ja se velvoite, joka Nepalista EU:hun suuntautuvaan sijoitukseen pätee, siis se että työntekijä ei maksa mitään ja kulut istuvat työnantajan puolella, tulee IRIS-standardiin sovitetusta mallista ja ILO:n standardeista eikä nepalilaisesta Persianlahden järjestelystä, jota ei ehkä ole olemassa vuoden lopussa. Ne luvut, jotka sinun sijoitustasi sitovat, ovat hyvinvointirahaston porras, vakuutusmaksu, sosiaaliturvarahaston rivi ja lippu, jonka kannattaa olettaa olevan sinun budjetoitavanasi.

Jos kartoitat Nepalista EU:hun kulkevaa väylää ja haluat viisumin, lipun, hyvinvointirahaston ja vakuutuksen rivit kartoitettuina todellista lentopäivää vasten ennen kuin sitoudut, lähetä lyhyt kuvaus Werklistin Kathmandun toimipisteeseen yritysten yhteydenoton kautta. Tiimi vie hakemuksia DOFE:n toimiston läpi Maharajgunjissa joka viikko ja kertoo, mitkä rivit ovat lakia, mitkä kaupallisia ja mikä on se yksi rivi, jonka ostajat unohtavat.