EU:n sininen kortti direktiivin 2021/1883 jälkeen: kenelle se sopii

EU:n sininen kortti on unionin tunnetuin maahanmuuton väline, ja useimmissa suorittavan työn rekrytoinneissa se on väärä työkalu. Uudistettu direktiivi (EU) 2021/1883, jota jäsenvaltiot alkoivat soveltaa noin marraskuusta 2023, laski palkkalattiaa ja teki sinisen kortin haltijan siirtymisestä jäsenvaltiosta toiseen sekä perheen mukaan tuomisesta aiempaa helpompaa. Mikään näistä ei kuitenkaan muuttanut sitä porttia, joka on luvan edessä. Sininen kortti on edelleen rakennettu korkeakoulutetuille, jotka ansaitsevat kansallisen keskipalkan yläpuolella. Hitsaaja, pitkän matkan kuljettaja tai hoiva-avustaja ylittää tuon rajan vain harvoin. Tässä katsotaan käytännön kautta, mihin sininen kortti asettuu väylällä, joka hankkii ammattityöntekijöitä Nepalista, Intiasta, Filippiineiltä ja Länsi-Balkanilta, ja siihen, missä kohtaa hakemus kannattaa kääntää kansalliselle osaajaväylälle. Oikea lupaluokka kannattaa valita ennen ensimmäistäkään lomaketta, koska väärä valinta maksaa aina uuden kierroksen.

Mitä uudistus todella muutti

Direktiivi 2021/1883 korvasi vuoden 2009 sinisen kortin direktiivin ja tiukensi sääntöjä työnantajan eduksi kolmella rintamalla. Se laski palkan vähimmäiskerrointa, joten raja, jonka työn on ylitettävä, asettuu aiempaa alemmas. Se helpotti liikkuvuutta unionin sisällä, joten yhdessä jäsenvaltiossa sinisen kortin saanut työntekijä voi siirtyä toiseen ja ottaa siellä työn vastaan pienemmällä kitkalla kuin vanha järjestelmä salli. Ja se helpotti perheenyhdistämistä, joten puoliso ja lapset pääsevät mukaan aiemmin.

Jokainen näistä on todellinen muutos niille ihmisille, joita varten kortti suunniteltiin. Uudistus sujuvoittaa korkean osaamisen väylää, se ei laajenna sitä, keitä väylä koskee. Kelpoisuuden logiikka eli tunnustettu korkeakoulututkinto sekä sitova työtarjous, jonka palkka ylittää kansallisen rajan, siirtyi uuteen direktiiviin lähes muuttumattomana. Toisin sanoen kortti tuli käyttäjilleen paremmaksi, mutta sen ovi ei siirtynyt leveämmälle.

Palkkalattia asetetaan maakohtaisesti ja se on edelleen korkea

Sinisen kortin palkkaraja ei ole yksi yhteinen EU-luku. Kukin jäsenvaltio asettaa sen noin 1,0 kertaa tai enintään noin 1,6 kertaa kansallisen keskimääräisen bruttovuosipalkan tasolle, ja pulaa kärsiviin ammatteihin sekä työmarkkinoille vasta tuleviin sovelletaan alennettua lattiaa. Saksassa pulaa kärsivien ammattien alennettu raja asettuu selvästi yli 40 000 EUR vuositasolle ja sitä indeksoidaan vuosittain, joten tarkka luku liikkuu vuodesta toiseen. Suunnittelun kannalta olennaista ei ole täsmällinen luku, joka kannattaa varmistaa hakemusvuoden osalta erikseen, vaan suuruusluokka. Kortti on tarkoituksella asetettu kansallisen keskipalkan yläpuolelle.

Rakentamisen, majoitus- ja ravitsemisalan, logistiikan ja hoivan palkat asettuvat tyypillisesti tavallisen sinisen kortin rajan alapuolelle ja usein myös alennetun, pulaa kärsivien ammattien lattian alapuolelle. Alan normin mukaan palkattu kuljettaja ei ansaitse korkeakoulutetun palkkaa, eikä mikään uudistuksen anteliaisuus kurota tuota kuilua umpeen. Palkkaa ei myöskään voi kirjoittaa sopimukseen rajan yli, jos tehtävästä maksetaan tosiasiassa alan tavanomaista tasoa.

Tutkintovaatimus on vaikeampi seinä

Palkka on näkyvä este. Pätevyysvaatimus on se, joka päättää useimmat suorittavan työn tapaukset ennen kuin palkasta ehditään edes keskustella. Sininen kortti edellyttää yleensä korkeakoulututkintoa. Uudistus lisäsi kapean aukon tiettyihin tietotekniikan tehtäviin, joissa vastaava korkea ammatillinen osaaminen ja kokemus voivat korvata muodollisen tutkinnon, mutta tuo poikkeus koskee nimenomaan tietotekniikkaa eikä ulotu ammattityöhön.

Hitsaajan sertifikaatti, raskaan kaluston ajokortti tai lähihoitajan pätevyys on ammatillinen, ei akateeminen. Se ei täytä korkeakoulutuksen porttia, vaikka työmarkkinat tarvitsisivat tekijää kuinka kipeästi. Tämä on se rakenteellinen syy, jonka takia sininen kortti ei voi olla oletusväline ammattityön väylällä. Asiakirja, joka työntekijällä on, kuuluu väärään luokkaan tätä lupaa varten. Sama pätee riippumatta siitä, kuinka monta vuotta kokemusta tai kuinka monta sertifikaattia hakijalla on.

Mihin se sopii ja mihin ei

Sininen kortti on oikea valinta silloin, kun työntekijällä on korkeakoulututkinto, tehtävä on korkeakoulutettujen tehtävä ja palkka ylittää kansallisen rajan. Mumbaista saksalaiseen insinööritehtävään siirtyvä insinööri tai tietotekniikan osaaja, jonka kokemus täyttää uudistuksen tietotekniikkapoikkeuksen, ovat aitoja sinisen kortin hakijoita, ja unionin sisäinen liikkuvuus sekä perheen ehdot tekevät luvasta heille houkuttelevan. Tällaisissa tapauksissa sininen kortti on myös hallinnollisesti selkein vaihtoehto, koska se on rakennettu juuri tähän profiiliin.

Se on väärä valinta suurimmalle osalle suorittavan työn rekrytoinneista. Ammatillisesti koulutetuille, jotka suuntaavat Saksaan, olennainen polku on kansallinen osaajaväylä oleskelulain 18a pykälän nojalla, ja se on rakennettu ammatillisten tutkintojen eikä korkeakoulututkintojen varaan. Tuon väylän mekaniikka työnantajan puolelta, mukaan lukien tutkinnon tunnustamisen vaihe, joka ratkaisee aikataulun, on esitetty tekstissä lupaketju, joka määrää saksalaisen aloituspäivän. Bosnia ja Hertsegovinasta, Serbiasta, Kosovosta, Pohjois-Makedoniasta, Montenegrosta tai Albaniasta tuleville on olemassa reitti, joka sivuuttaa pätevyystason kokonaan, ja se on käyty läpi tekstissä Saksan Länsi-Balkanin säännös: reitti ilman tutkintoa, johon sininen kortti ei yllä.

Tapa epäonnistua: väärän lupaluokan hakeminen

Kallis virhe on tarttua siniseen korttiin siksi, että se on se kuuluisa. Työnantaja jättää rakennusalan rekrytoinnin sinisen kortin hakemuksena, Saksan edustusto ulkomailla käy hakemuksen läpi, ja tapaus kaatuu pätevyysporttiin, koska ammatillinen todistus ei ole korkeakoulututkinto. Hakemusta ei korjata paikan päällä. Työnantaja aloittaa alusta 18a pykälän nojalla, kerää tunnustamisnäytön uudelleen ja varaa konsuliajan uudestaan. Aloituspäivä siirtyy viikoilla, ja työntekijä, joka on saattanut irtisanoutua kotimaassaan, odottaa tuon aukon yli. Kustannus ei siis jää vain työnantajalle, vaan se siirtyy suoraan sille ihmiselle, joka on jo luottanut päivämäärään.

Puolustus on luokitella työntekijä ennen kuin yhteenkään hakemukseen kosketaan. Jos pätevyys on akateeminen ja palkka korkea, harkitse sinistä korttia. Jos pätevyys on ammatillinen, mene suoraan kansalliselle osaajaväylälle äläkä päästä sinisen kortin nimeä hakemukseen lainkaan. Nämä kaksi lupaa jonottavat eri nopeuksilla, ja väyläkohtainen näkymä noihin aikatauluihin on tekstissä kuinka kauan EU:n työlupa todella kestää.

Kaksi muuta rajoitusta, jotka kannattaa tietää

Sininen kortti on unionin väline, mutta se ei kata koko unionia. Useimmat jäsenvaltiot ovat mukana, kun taas Tanska ja Irlanti ovat järjestelmän ulkopuolella ja pyörittävät omia korkean osaamisen lupiaan. Saksa myöntää suuren enemmistön EU:n sinisistä korteista, joten käytännössä kortti on vahvasti saksalainen tarina, vaikka se kantaakin EU:n nimeä. Jos väylä kulkee Kööpenhaminaan tai Dubliniin, sininen kortti ei ole lainkaan pöydällä, ja kansallinen reitti on ainoa reitti.

Jos suunnittelet sijoituksia EU:hun ja haluat jokaisen työntekijän lajiteltuna siihen lupaan, joka oikeasti sopii hänen pätevyyteensä ja palkkaansa, lähetä meille lyhyt kuvaus väylästä, niin kohdistamme sen kohdemaahan ja ammattiin. Keskustele asiantuntijan kanssa.